YHDISTYS

Arctic Circle Adventure ry, kotoisasti ACA, on vuonna 2007 perustettu Rovaniemeläinen seikkailu-urheilun erikoisseura. Seuran päätavoitteena on kehittää pohjoissuomalaista lajin harrastamista järjestämällä yhteisharjoituksia ja treenitapahtumia ja vakiinnuttamalla toimintaa kasvattamalla lajin harrastajien lukumäärää. Yksi keskeinen tavoite on seuran nimikkokisan, ArcticCircle 24 –kilpailun järjestäminen. Jatkossa seura pyrkii näkymään menestyksekkäästi sekä kotimaisten että ulkomaisten kisojen tuloslistoilla. Seuran sääntöihin pääsee tutustumaan tästä linkistä (PDF-tiedosto 9k).

AJANKOHTAISTA

AC Adventuren toiminta starttasi komeasti heinäkuussa ensimmäistä kertaa järjestetyn AC24–kisan myötä. Ensimmäinen yhteisharjoitus oli 16.8. kun Jarno, Jukka-Pekka ja Kati kävivät katsastamassa Pöyrisjärven mönkijäurat vuorokauden maastopyörävaelluksella (lisää alla olevassa blogissa). Seuraavaksi tapahtumissa on miniseikkailuna toteutettava yhteistreeni, jonka myötä myös uudet seikkailu-urheilusta kiinnostuneet henkilöt pääsevät tutustumaan lajiin. Tarkemmat tiedot miniseikkailusta löytyvät ohesta.

ArcticCircle Adventure ry:n jäseneksi?

Jos suhtaudut maastopyöräilyyn luovasti ja pimeä syysilta on sinulle oiva mahdollisuus harjoitella suunnistusta, kannattaa sinun ehkä harkita seikkailu-urheilua lajiksesi. Jos vielä olet innostunut kulkemaan märissä kengissä, ylittämään itsesi ja viettämään ikimuistettavia hetkiä loistavassa seurassa, kannattaa sinun heti paikalla liittyä AC Adventure ry:n seikkailuhenkisiin riveihin lähettämällä strategisia tietoja itsestäsi ja asuinpaikastasi sähköpostitse osoitteeseen:

BLOGI

24.9.2008
ArcticCircle Adventuren tiimiläisille voittoja Top Sport Experience –kisassa!

Seura nappasi historiansa ensimmäisen voiton, kun Jukka-Pekka, Heikki ja Kati myllyttivät sekasarjan kärkeen Laukaan maastoja kierrelleessä kisassa. Kovan vastuksen antoi Team Scorpion, jonka riveissä kisasi nippa nappa Pekingin koneesta tippunut triathlonisti Merja Kiviranta. Sekasarjan reitti oli sama miestensarjan kanssa ja kovalla ajalla voittanut AC24 olisikin sijoittunut neljänneksi miestensarjassakin. Seuran väriä löytyi myös Team Dreamista, jossa Riitta kisasi yhdessä Niittymäen Katrin ja Huuskosen Taijan kanssa voittaen naistensarjan ylivoimaiseen näytöstyyliin.

Joukkue kisasi kokoonpanolla toista kertaa. Jäsenistä Heikki on kilpaillut tasaisesti kesän aikana, mutta allekirjoittanut taas on keskittynyt vauvalomaan ja kisanjärjestelypuoleen koko kauden. Suhteellisen kylmiltään vedetty, reisivoimaa ja vauhtia pyöräilyssä vaatinut reitti, oli aika karu elämys vauvalomalaiselle. Joukkueen voitto perustuikin pitkälti Heikin tarkkaan suunnistukseen, sekä Jukka-Pekan antamiin apuihin kovimmissa pyöräilypätkissä. Kisa oli lyhyt ja siten nopeatempoinen vaatien näin reisiltä paljon, juuri Heikin rakastamaa myllytystä. Melonta puuttui kisan lajivalikoimasta kokonaan. Itse en sitä henkilökohtaisesti kaivannut, mutta luultavasti melonnan myötä voitto olisi ollut vielä selvempi.

Tästä alkaa tarkempi kisaselvitys...

Kun ollaan Lapista, niin ollaan masokisteja, ja masokistit ajavat läpi yön päästäkseen seikkailukisaan. Niinpä me starttasimme Jukka-Pekan kanssa Rovaniemeltä klo 22:30 illalla kohti Laukaata (ei sovi unohtaa, että JP:n matka alkoi Sodankylästä jo hiukan aiemmin illalla). Ajoimme vuoronperään Hirvaskankaan ABC:lle asti, jossa pienet kauneusunet, ennen kuin klo 05:30 saavuimme Peurunkaan.

Heikillä oli hiukan helpompi yö, hyvä niin, sillä Heikin vastuulla oli suunnistus. Materiaalin jako alkoi 6:00. Tästä hetkestä alkoi myös säätäminen, sekä varusteiden, että reitin. Säätämistä helpotti huomattavasti että kisan oli määrä olla suhteellisen lyhyt ja että kaikki huollot olivat samassa paikassa. Huoltoon ei käytännössä tarvinnut kuin geelejä, colaa ja varalta vaihtovaatetta. Mitään suurta dramatiikkaa tai kiirettä ei alkuhässäkkään liittynyt. Pääasiallisiksi strategioiksi sovittiin vaihtoaikojen minimointi ja tasainen meno täysillä läpi kisan.

Kisa starttasi klo 8 Peurungalta prologilla, jossa peilikuvakartalla haettiin viisi rastia rogaining periaatteella. Heikki tajusi kartan jujun ilmeisen nopeasti, sillä selvisimme töksähtelevästä alusta kohtuullisesti, emmekä jääneet kauaksi aikaa arpomaan. Tulimme prologin viimeiseen leimaukseen sarjamme ensimmäisenä. Prologin jälkeen startattiin pyörillä ja sekasarja suuntasi kohti maastopyörälenkkiä, jonka keskellä oli suunnistustehtävä. Sekasarja kiersi saman radan miestensarjan kanssa, mutta kahden ensimmäisen lenkin järjestys oli eri. Näin ollen vetoapu heti alussa jäi saamatta.

Pyöräily aloitettiin ihan reippaasti, luonnollisesti kun voittamaan oli lähdetty. Suurimmaksi osaksi ajeltiin asfaltteja, jonkin verran latupohjia ja sorateitä, olipa mukaan reitinvalintaamme eksynyt single track. Jolkottelimme prologin läpi pyöräilykengillä vaihtoajoista sekunnit pois –periaatteen mukaisesti. JP kantoi selässään joukkueen prinsessalle juoksukengät suunnistuksen varalle. Suunnistuksen alussa kuitenkin kuulimme, että metsälenkki oli vain parin kilometrin luokkaa. Kenkien vaihtoon ei myönnetty lupaa, joten sompailin risukkojen läpi pyöräilykengän kolperot jalassani. Suunnistuksen keskellä oli tiukka nousu rappuja, joissa hikeä pukkasi osittain senkin vuoksi, että kuulimme alapuoleltamme ääniä. Suht lähellä kipusi siis myös toinen sekatiimi.

Suunnistuksesta selvittiin kuitenkin edelleen kärjessä ja parin rastin jälkeen pyöräilimme huoltoon jättämään turhat juoksukengät pois ja ottamaan sauvat skikejä varten mukaan. Skike uhri meidän tiimissä oli JP. Ja kuten niin moni muukin on mainostanut, ei tainnut Jukka-Pekankaan Top Sport lahjakortti kulua kyseisten vempeleiden hankintaan, sen verran noita otsaryppyjä näkyi kasvoilla osuuden aikana. Skikeillä meuhkaaminen ei siis ollut kovin nopeaa. Toista sekatiimiä ei kuitenkaan näkynyt matkanvarrella, vaikka emme Jukka-Pekkaa vetäneetkään. Sen äänestyksen hävisin äänin 2-1.

Skiket saa siis jäädä kauppaan, mutta matka jatkuu. Skikeilystä suuntasimme suoraan vaihtoon ja maastoisimmalle maastopyöräilyosuudelle. Haukilammen rannassa oli tehtävärasti, joka ratkesi nopeasti majakanvartijalla. On mukavaa olla joukkueelleen joskus hyödyksi. Heti tehtävärastin jälkeen mukavaa avohakkuuta yli tetsatessamme Heikiltä puhkesi kumi. Nopean vaihdon jälkeen pistelimme rivakasti lammen rantaa pitkin kisan ainoaa single trackiä kohti tietä ja osuuden kahta viimeistä rastia. Renkaanvaihto episodin aikana seuraava sekajoukkue pääsi jo aika likelle.

Kolmas huolto vedettiin yhtä eleettömästi kuin kaksi aikaisempaakin. Edessä oli sitä kovasti mainostettua myllytystä, eli elämääkin pidempi asfaltti siirtymä. Olen allerginen asfaltti ajolle ja tälläkin pätkällä olin lopussa jo suhteellisen kyllästynyt paikalliseen miljööseen. Mutta Heikki taisi myllyttää riemumielin kohti pohjoista. Pari ensimmäistä rastia poimimme jouhevasti, mutta soramontun yllätystehtävärastille mennessämme kävimme hiukan turhan kaukana ”kusella”. No, yksi pummi pitänee olla joka kisassa. Soramontulla ilmoitettiin kolme tehtävää, jotka allekirjoittanut ajatteli jakavansa fiksusti. Ylämäkijuoksu ei sopinut totaalisen tyhjiin imetyille reisilleni ja Heikin reidethän ovat tunnetusti ihan kelpo kunnossa, joten Heikki juoksulenkille. Kaivamisessa taas arvelin intin miehen olevan haka jo luonnostaan ja koska on tullut joskus jokunen MTB kisa käytyä pistin itseni paljon mainostettuun maastopyörätrialiin. Kyseinen tehtävä oli kaikista pisin, eikä siksi varmastikaan heikoimmalle sopiva. Tulipahan taluteltua pyörää pitkin soramontun laitoja. Toisena puuskuttanut sekajoukkue saapui rastille juuri meidän irrottuamme siltä.

Edessä oli paluumatka järven toista rantaa takaisin kisakeskusta kohti. Välillä oli Varjolan tilalla köysitehtäviä, jotka hienosta koskimaisemasta huolimatta mätettiin tässä vaiheessa jo aika ilmeettömästi läpi. Toivottiin luonnollisesti olevamme nopeita. Jälleen Team Scorpion saapui tehtävärastille juuri kun olimme sieltä poistumassa. Pyrimme viimeiset asfalttipätkät pitämään vauhdin ennallaan. Toiseksi viimeisellä rastilla ennen maalia järjestäjä halusi muuten rutikuivan kisan kunniaksi uitattaa joukkueet suossa. Ihan niin syvällä emme kuitenkaan uineet, kuin kuvissa näkyy, vaan säären kastumisella selvittiin. Tässä hoputimme myös hiukan Nousukuntoa, jottei järjestäjän vaatima jonottaminen pääsisi ratkaisemaan sekasarjan voittoa.

Maali tulikin loppupelissä nopeasti, niin henkisesti kuin fyysisesti. Aikaa kun tärveltyi paljonkin odotettua vähemmän. Koko kisan neljäs sija kirveltää hiukan. Ei tajunnut siinä matkanvarrella edessä kieppuvien poikien olleen podium sijoilla. Olisihan se kolmas maaliin saapuneista ollut kiva juttu. Omjakoniin olisi kyllä saanut kuminauhaa kiristellä huomattavasti tiukemmin. Siitä erikoisesta kisasta oli siis nyt kyse, etten käyttänyt askeltakaan juoksukenkiä, enkä käynyt kertaakaan huoltoalueella. Tässäkin suhteessa olin sen verran prinsessa, että Heikki palveli minulle juomapullon suoraan käteen. Harvoin sellaista pääsee kokemaan. Tiimi toimi hyvin ja oli oikeasti hauskaa. Tälläkin kertaa valitettavasti jäi kunnon banketti väliin, kun kotimatkalle piti syöksyä heti kakkukahvien jälkeen.

Ensi vuoden kisaan voisi ottaa tavoitteeksi useamman AC tiimin lähettämisen.

kati

10.9.2008
Miniseikkailu - AC4 mielettömän kauniissa syyskelissä!

Reilut 25 seikkailijaa lähti selättämään Mäntyvaaran ja Vennivaaran kangasmaastoja. Startti tapahtui pyörillä lauantaina Lordin aukiolta aamupäivän aurinkoon. Ennen lähtöä jaettiin kartat ja reittikirjat, jotka antoivat lisäinfoa matkan varrelle ripotelluista rasteista ja tehtävistä. Reitin ideana oli viedä osallistujat luontoon seikkailullisin mielin. Maastopyöräily ei ollut ihan koko matkaa asfaltin veroista highwayta ja juoksupätkäkin tarjosi oivan tilaisuuden kastautua (tätä kukaan ei tosin hyödyntänyt). Sitkeys ja tahto kuitenkin palkittiin, sillä pitkospuiden äärestä avautui varmasti mahtava syksyinen maisema, jota kelpasi katsella pyöränkin selästä.

Lordin aukiolta reitti vei ”Siwan metsän” kautta Korkalovaaran huipulle. Täällä osallistujien sisälukutaito, sekä oikea ja vasen testattiin Suvin laatiman sanallisiin ohjeisiin perustuvan suunnistuksen avulla. Suvi oli löytänyt reitille todella hienot polut, sekä viihdyttävät ohjeet.

Korkalovaaran huiputuksen jälkeen reitti suuntasi Mäntyvaaran kautta Rovaniemi-Pohtimolampi reitille. Reitti polveilee hienosti soiden ja mäntykangassaarekkeiden välillä. Hienojen maisemien ohella tarkkaavaisuutta varmasti herättelivät myös pitkospuut. Ensimmäinen osuus vei osallistujat laavulle Sinettäjärven rantamille, jossa treeniporukka sai tulistella ja syödä eväitä. Innokkaimmat lähtivät vielä jalan tavoittelemaan järven kiertoa ja toistaa rantaa. Tässä oli hyvät mahdollisuudet kastella kenkänsä ja kärsimättömien kiertäjien jopa uida. Laavulla jutusteltiin ja tutusteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja kokemuksia sekä arvottiin Buffeja. Myös reitti oli syynäilyn alla.

Toiselle osuudelle startattiin laavulta sen kummemmin rymistelemättä. Osuus vei Vennivaaran kupeeseen, suunnistustehtävän alkuun. Aurinko helli jo lämpimästi iltapäivään kääntynyttä päivää, kun osallistujat hajaantuivat hakemaan rasteja joko jalan tai maastopyörillä. Ensimmäinen vaihtoehto oli suositumpi, sillä vain kolme porukkaa selätti rastit polkien. Hieman ongelmia tuotti tässä vaiheessa jo totaalisen vääräksi valinnaksi osoittautunut kreppinauhan väri.

Vennivaarasta porukka siirtyi kohti maalia ja Lordin aukiota tai kotia. Päivä vaikutti onnistuneelta myös osallistujien mielestä. Organisaattorit olivat joukolla yllättyneitä innostuneiden määrästä ja hyvästä tasosta. Ilmeisesti tuli lupailtua samanmoista isompaa yhteistreeniä myös kevätkaudelle. Pienemmistä kimppajutuista pääsee jyvälle seuran oman sähköpostilistan myötä.

Kuvia ensimmäisestä AC4 miniseikkailusta on ladattavissa tästä linkistä... 2008AC4.zip (2,3Mb) Kuvien käyttö vapaa.

Seuraavaksi onkin vuorossa Top Sport Jyväskylässä parin viikon kuluttua. Siellä kisaavat oman seuran väreissä Heikki, Jukka-Pekka ja Kati ja lisäksi ainakin Riitta vahvistuksena toisaalla. Jyväskylän kisan jälkeen edessä on ensikesän AC24-kisan reitin maastotyö- ja kellotusviikonloppu. Joten näin syksyisinkin saa vielä seikkailija kilometrejä nieltyä.

27.8.2008
Miniseikkailu - AC4 - Ennakkotiedote

Arctic Circle Adventure ry järjestää epävirallisen yhteislenkkityyppisen miniseikkailun Rovaniemellä.

AC4 starttaa lauantaina 6.9. klo 10 Lordin aukiolta. Reitille voi rynnätä pareittain tai miksei yksinkin. Reitti koostuu kahdesta etapista, joiden välissä pysähdytään myös tulistelemaan laavulle ja juttelemaan niitä näitä seikkailu-urheilusta. Laavulta löytyy juomavettä ja makkaraa - nopeimmille myös sinappia. Laavulta on tauon jälkeen uusi lähtö toiselle etapille.

Reitin kesto taukoineen on noin kuuden tunnin luokkaa. Seikkailussa edetään juosten, maastopyöräillen ja suunnistaen. Lisäksi mukana on yllätyksellisiä momentteja.

Mukaan varusteeksi tarvitaan:
- maastopyörä ja kypärä
- lukko juoksutehtävien ajaksi
- juoksuun ja maastopyöräilyyn soveltuvat vaatteet ja jalkineet
- juomaa ja syömistä
- kuivat vaatteet tauolle
- kompassi
- kartta tulee järjestäjältä

Koko lysti on täysin ilmainen. Kartan varmistaa parilleen tai itselleen ilmoittautumalla 4.9. sähköpostitse:

Reitin pääsee läpi kohtuullisella kunnolla ja reippaalla asenteella. Kaikki lajista kiinnostuneet, tervetuloa!

Kati

16.8.2008
Pöyrisjärven erämaa-alueen MTB-treeni

Ensimmäinen yhteistreeni poljettiin Pöyrisjärven vaihtelevilla pyöräteillä, kun Enontekiön kunnan webbisivujen ja Retki-lehden innoittamana lähdimme kokeilemaan Pohjois-Suomen parhaiksi kehuttuja polkuja. Mukana olivat Kati, J-P ja Jarno (allekirjoittanut). Päädyimme aloittamaan vuorokauden pituisen reissumme Vuontisjärveltä tavoitteena Kalmakaltio ja toinen automme. Keli oli säätiedoista poiketen kirkas ja lämmin, joten kevensimme varusteet minimiin. Ja koska ajattelimme ehtiä toiselle autolle yöksi, emme myöskään pakanneet makuupusseja saati muita yökamppeita. Pakollinen säätäminen ja matkaan noin kello 14 jälkeen... Huom! Kartoissa näkyvästä liittymästä (Pöyrisjoentie, ei kylttiä) kannattaa lähteä pitkin harjannetta, purkuautojen vierestä ja poroaitojen välissä kulkevaa reittiä, eikä heti harjanteen yli.

Alun harjanteen jälkeen matka jatkui kaunista joenuomaa seuraten vaihtelevalla ja suhteellisen tiiviillä sorapohjaisella mönkijäuralla. Paikoin terävät kivikot muistuttivat siitä, ettei varakumeja ollut kuin yksi jokaiselle, joten päätin pumpata omiin renkaisiini lisää ilmaa (nyt n. 2 bar). Ajaminen tuntui kaikilla kulkevan, mutta säännöllisin väliajoin matka pysähtyi suuriin lätäköihin. Osan pystyi pyörittämään läpi kastumatta, mutta osassa joutui etsimään kiertotietä. Tämä olikin leimallista koko reissulle, lukuun ottamatta tuntureiden kaltevia osuuksia. Märät osuudet olivat myös valitettavan mutaisia, joten vaihtajat ja jarrulevyt muurautuivat toisinaan umpeen. Kuivana kesänä reitti on varmasti täysin erilailla ajettavaa...

Avotunturiin tulimme parin tunnin polkemisen jälkeen. Reitti pysyttelikin tästä eteenpäin pitkälti puuttomalla ylängöllä korkeuserojen ollessa reilua sataa metriä. Tunturiin tipahtaneen asuntovaunun jälkeen alkoi reissun mutaisin ja märin osuus aina Lapinkylän ympäristöön asti. Suuntasimme sieltä takaviistoon kohti Norjan rajalla kulkevaa reittiä. Aikaa ja paukkuja kului tähän vetiseen osuuteen paljon ja siksipä pidimmekin reilun kokkaustauon. Jetboililla kiehuvaa vettä ja Lidlin laatupasta oli pian valmis. Poljettavan nousun myötä reitti muuttui taas hyväpohjaiseksi avotunturiksi joiksikin kilometreiksi. Suukisautsille tultaessa, lyhyt pyrähdys alas pusikkoon, jossa risteys joko Suomen tai Norjan reitteille. Valitsimme jälkimmäisen, joka oli pohjaltaan ilmeisesti parempi vaihtoehto. Tässä kohdin reittiä löytyi myös vanha eräkämppä.

Poroaidalle saavuttuamme matka jatkui taas puuttomana ja hyväpohjaisena. Loputon aita ja suora polku katkesivat toisinaan suureen lampareeseen tai soiseen kaltioon ja matka jatkui hetken kiertoreittiä. Tämä toistui jo niin monesti, että ilman aitaa olisi luullut ajavansa ympyrää! Hämärä alkoi jo painaa päälle ja oli aika etsiä yösijaa. Sellainen löytyi ja päätimme nukkua noin kuuden tunnin pikaunet ja lähteä heti aamusta jatkamaan matkaa. Eväät olivat vähentyneet jo tyhjiin, koska alkuperäisen tavoitteen mukaisesti iltapala ja lisämuonat odottivat autolla. Kuunpimennyksen seuraaminen jäi vähälle vaikkei peti ja kuorivaatetus kauheasti avittaneetkaan yöunia.

"Tuhdin" aamukaakaon jälkeen matka jatkui poroaidan vierustaa pitkin samanlaisena kuin jo edellisenä päivänäkin. Tunsimme suoranaista haikeutta kun reitti viimein erkani sen vierestä, tosin vain muutaman sadan metrin päähän. Rautuoivien päältä laskimme koko reitin kenties makeimmat laskut. Laelta auennut maisema oli jälleen kerran mystisen kiehtova hämärtyvine mittasuhteineen. Puusto alkoi samalla myös yleistyä ja reitin luonne muuttui pieniksi ylä- ja alamäiksi. Vettä oli taas saatavilla säännöllisemmin ja polun pohja muuttui toisinaan varsin kivikkoiseksi.

Fielmassaivolle saavuttuamme myös mönkijäuran pohja oli muuttunut tiiviistä polusta hienoksi hiekaksi, joka kantoi toisinaan huonosti. Lammikoiden kiertely jatkui ensimmäisen päivän tapaan, mutta liejuun yhdistyi nyt myös ketjuissa ja levyjarruissa rahiseva hiekka. Ilma oli muuttunut taas lämpimäksi saavuttuamme Hietaharjujen ja Kurkkioharjujen loputtomalle golfkenttää muistuttavalle tasangolle. Maasto oli nopeaa ja helppoa, ainoana hidasteena ylämäissä upottava hiekka. Lopussa pääsimme testaamaan myös kaltevan, jäiden rikkoman sillan kestävyyttä ja pitävyyttä klossikenkien alla.

Matkaa kertyi lopulta noin 95 kilometriä. Ajotunteja 11. Ja arvio ajamillemme Pöyrisjärven poluille on kiitettävä. Lapin parhaimpia muttei parhaat. Peeralta Pältsälle on edelleen kiehtovin pitkistä tunturireiteistä, Ylläksen Kukastunturin ja Levin Kätkän ylitys ovat lyhyistä herkullisimmat.